Miksi me tavallaan palvomme tavarakontteja?

Toisen maailmansodan aikaan Tyynellä Valtamerellä oli poikkeuksellisen paljon liikennettä. Etenkin, jos asiaa katsoi Tyynenmeren saarilla asuvien alkuasukkaiden näkökulmasta. Kuin tyhjästä ilmestyi satoja tuhansia oudon kulttuurin sotilaita. Tämä kahden eri kehitysvaiheessa olevien kulttuurien kohtaaminen aiheutti luonnollisesti monenlaisia ilmiöitä. Yksi mielenkiintoisimmista ilmiöistä elää edelleenkin Tannan saarella Vanuatuassa.

Tanna on nykyään noin 30 000 asukkaan saari. Ajat ovat muuttuneet saarella sitten maailmansodan, mutta edelleen asukkaat elävät läheisessä kosketuksessa luonnon kanssa. Saarella on voimissaan myös yksi tästä historiasta kumpuava niin sanottu lastikultti.

Niin japanilaiset, kuin amerikkalaiset käyttivät Tyynenmeren saaria tukikohtinaan ja kävivät taisteluita alueella. Saarilla asuneille alkuasukkaille kehittyneen sivilisaation ilmentyvät lentokoneineen ja sotalaivoineen olivat käytännössä selittämättömiä ilmiöitä.

Amerikkalaisilla oli myös lukematon määrä tavaroita, joita ei alkuperäisväestön mielissä voinut ihminen mitenkään ollut itse valmistaa. Tämän lisäksi amerikkalaiset eivät saarella koskaan valmistaneetkaan mitään, vaan horisontista vain ilmestyi heille lisää tavaroita. Laiva lipui saarelle kontteineen tai lentokoneesta pudotettiin täydennystä.

Maailmansota päättyi ja amerikkalaiset lähtivät takaisin koteihinsa. Heidän jälkeensä saarille jäi paljon tavaraa, iso osa lähes romua.

Tässä onkin juonen mielenkiintoinen käännekohta. Mitä Tannan asukkaat ajattelivat tapahtuneesta? Minkä selityksen he antoivat sille, että yhtäkkiä saarelle ilmestyi ihmisiä, jotka kutsuivat konteittain tavaraa horisontista ja sitten katosivat täysin?

Jumalia heidän täytyi olla.

Saarella elää tänä päivänäkin vahvana lastikultti. John Frum on heidän jumalansa. Häntä seuraaville ja palvoville ihmisille John Frum tuo lisää tavarakontteja jonain päivänä.

Saarilaisille jäi usko, että tavarat tulivat nimenomaan amerikkalaisten harjoittamien rituaalien seurauksena. Saarelle onkin jälkeenpäin rakennettu lentokenttää muistuttava aukio ja tehty puusta lentokonetta muistuttavia rakennelmia. Radiona palvelee kookospähkinä, johon on laitettu olki.

Joka vuosi helmikuun 15. John Frumin päivänä saarella järjestetään sotilasmarssia imitoiva marssi. Marssijoiden paidassa lukee T-A USA eli Tanna army USA. Aseina toimivat etäisesti kivääriä muistuttavat puukepit.

Jonain päivänä John Frum palaa saarelle tuomaan heille lisää tavaraa.

Tämä vanuatualaisten kulttuuri ja uskonto symboloi mielestäni älyttömän hyvin, miten eri kulttuurien erikoispiirteet ovat rakentuneet.

Maailmassa ei taida olla yhtä ainutta kulttuuria, joka ei olisi koittanut selittää maailmaa yliluonnollisella. Uskontoja ja rituaaleja on kaikkialla maailmassa. Äkkiä ajatellen John Frum –kultti kuulostaa vähintäänkin koomiselta. Jos malttaa kuitenkin miettiä hetken, niin paljonhan tuossa on todellisia tapahtumia taustalla.

Samaan aikaan puolestaan länsimaissa ihmisiä uskoo mm. että muurin rakentaminen Meksikon ja USA:n rajalle olisi järkevää ja lisäisi turvallisuutta. Laihdutusbisnes on miljardibisnes, koska länsimainen ihminen ei hallitse terveellistä elämäntapaa. Samoin kaikenlaisten self-help gurujen valmennukset ovat miljardibisnes.

Tämän tarinan opetus on, että sen sijaan, että naureskelisimme John Frum –kultille, on hyvä pysähtyä hetkeksi miettimään, miten samanlaisia me olemme.

Jokainen kulttuuri ja jokainen yksilönä on kulkenut omanlaisen matkansa. Ihmetellyt maailmaa ja antanut sille selityksiä. Jokaisen meidän kohdalla on tarttunut mukaan uskomuksia, jotka toisen mielestä voivat olla pellen keksintöjä, esim. yksi tupakoiva tuttuni välttelee light-limsoja, koska aspartaami aiheuttaa syöpää.

Me emme kuitenkaan koskaan näe sitä matkaa ja niitä kaikkia ihmisiä, keiden kanssa kukin meistä on tähän päivään tullut. Jokaisen elämässä on tapahtumia ja vaikuttavia kokemuksia, joita ei päälle päin voi nähdä. Hänelle itselleen nämä voivat  kuitenkin olla hyvinkin vahvoja elämää määrittäviä kokemuksia. Kun kohtaamme uuden ihmisen, niin hänellä on aina tarinassaan paljon, mistä voin oppia. Jos maltan kuunnella hänen tarinaansa.

Maailmaan mahtuu myös erilaisuutta yllin kyllin. Ei se John Frum -kultti ole minulta mitenkään pois, vaikka en samaan uskokaan. Tuomitsemalla ei kukaan ole onnellista elämää rakentanut.

Vuonna 2016 Vanuatua oli maailman neljänneksi onnellisin maa.