Kun Steve Jobs luuli itseään supersankariksi

Kuinka moni muistaa, mikä on Segway? Kaksipyöräinen sähkökäyttöinen menopeli, jolla ihminen voi itseään kuljettaa. Segway Inc. perustetiin vuonna 1999. Menopelistä piti sijoittaja John Doerrin mukaan tulla maailman nopeimmin miljardin dollarin myynnin saavuttanut yritys ja jopa internetiä tärkeämpi keksintö. Segwayn saama hypetys mediassa oli valtaisaa ja sijoittajilta virtasi joidenkin arvioiden mukaan jopa lähes 200 miljoonaa dollaria rahaa yritykseen. Nimekkäimpinä sijoittajia olivat Applen Steve Jobs ja Amazonin Jeff Bezos, jotka molemmat olivat mukana isolla sekä henkisellä että rahallisella panostuksella.

Segway.jpg

 

Segway kuitenkin floppasi todella pahasti. 5000 dollarin hintainen menopeli ei ollutkaan kuluttajien mielestä ihan niin mahtava, kuin sijoittajat olivat uskoneet.

Mielenkiintoinen kysymys on, että miksi alun yltiöpositiiviset ennustukset menivät niin metsään, vaikka taustalla oli todella kokeneita businessguruja? Alla kolme omasta mielestäni keskeisintä tekijää. Myös Adam Grant kuvailee tapahtumia hyvin kirjassaan Originals.

Oppi numero 1. Vaikka olet loistava jossain, se ei tarkoita, että olisit loistava kaikessa muussakin.

Sijoittajaryhmässä oli todella menestyneitä henkilöitä. He olivat tehneet uransa varrella lukuisia loistavia päätöksiä ja ansainneet rekkalasteittain rahaa. Alojensa todellisia huippunimiä. Sen sijaan kenellekään sijoittaryhmästä ei ollut kuljetusalan kokemusta. Tästä johtuen ryhmä ei osannut arvioida oikein, mitä ihmiset arvostavat kuljettamisessa. Tavalliselle ihmiselle ei lisäarvo 5000 dollarin menopelistä ollut mitenkään selkeä. Laite teki käytännössä vähän kevyemmin sen, minkä polkupyörä tekee merkittävästi halvemmalla. Joka elämänalueella on omat erityisyytensä, joita ei voi oppia, kuin perehtymällä ja opettelemalla. Sijoittajat kuitenkin unohtivat kaiken sen käytetyn ajan ja vaivan, mikä heiltä on mennyt tulla omien alojensa huipuiksi, ja olettivat että asioissa loistaminen on jotenkin heissä asuva supervoima.

Oppi numero 2. Loistava vastaus on hyödytön, jos se vastaa väärään kysymykseen.

Ryhmä keskittyi enimmäkseen itse laitteeseen ja sen tekniikkaan. Keksintönä Segway sinänsä olikin loistava. Sitä oli helppo ajaa ja ensimmäinen ajofiilis oli usein ”wow!”. Sen sijaan paljon vähemmälle huomiolle jäivät laitteen käyttömahdollisuudet. Mihin kukaan menisi Segwayllä, kun ainut tapa kuljettaa tavaraa olisi repussa? Mihin ihmiset laittaisivat esimerkiksi ostokset? Miten Segwayn saisi lukkoon ja mihin parkkeeraisit sen? Monet ihan käytännön olennaiset kysymykset ohitettiin liian kevyesti, koska fokus oli itse laitteessa. Ryhmällä oli hallussaan loistava vastaus, mutta väärään kysymykseen.

Oppi numero 3. Intuitio tulee aina samalla varmuudella, riippumatta kuinka perusteltu intuitio itse asiassa on.

Joku uraansa aloitteleva bisneslupaus olisi voinut tehdä paljon fiksumpia päätöksiä Segwayn suhteen kuin Jobs, Bezos ja kumppanit. Nämä menestyneet liikemiehet sen sijaan luottivat intuitioonsa. Heidän intuitionsa sanoi, että Segway mullistaa maailman. Ja olihan heillä jo uskomaton määrä kokemusta menestymisestä ja säkeittäin rahaa takana. ”Ei tässä katos tarvi nyt miettiä, tää on ihan pommin varma juttu”.

Intuitio tulee aina samalla varmuudella, vaikka kokemuspohja, mistä intuitio kumpuaa, ei olisikaan mitenkään riittävä. Ihminen on kehityshistoriansa vuoksi oppinut kymmenien tuhansien vuosien aikana luottamaan intuitioon. Tämän päivän nopeasti muuttuvassa maailmassa on kuitenkin alati todennäköisempää, että intuition perusteet ovat vähintäänkin puutteelliset. Silti me luotamme intuitioon, koska se on meidän luonteessa.

Ei edes Jobs pysähtynyt miettimään ”Kyllähän tämä mun mielestä on ihan huikea laite, mutta toisaalta, eihän mulla ole mitään kuljetusalan kokemusta. Voinhan mä olla ihan väärässäkin. Pitääpä lähtee selvittään, mitä sen alan asiantuntijat sanoo…”

Jobsilla oli vahva intuitio, että nyt ollaan jonkin mahtavan äärellä, ja hän luotti siihen. Hänen, kuten muidenkin, kokemuspohjansa intuitiolle oli kuitenkin Segwayn suhteen täysin riittämätön.

Segwayn syntytarinan aikana oli toki henkilöitä, jotka nostivat näitä huolia esiin ja toivat pöytään myös vaihtoehtoisia näkemyksiä. Isojen sijoittajagurujen usko omaan asiaansa oli kuitenkin liian vahva. Huolet kaikuivat kuuroille korville. Skeptikot eivät vain tajunneet homman jujua. Mutta kuinka ollakaan, vuonna 2010 koko yritys myytiin pois pahasti epäonnistuneena.

Mikä on tarinan opetus?

Mitä minä teen seuraavan kerran, kun joku ehdottaa ajatusta, joka on minun intuitioni vastainen? Asetunko argumentointiasemiin valmiina perustelemaan omaani vai kysynkö lisää, koska hän saattaa itse asiassa olla oikeassa? Tai mitä jos minä olenkin ymmärtänyt vasta osan kokonaisuudesta ja olenkin vastaamassa ihan väärään kysymykseen?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s