Aamuna, jolloin lumi tuuli lävitseni, luulin tulleeni risteykseen. Laskin reppuni maahan ja venyttelin väsynyttä selkääni. Huokaisten katsoin vasten viimaa. Lumi, lumi, lumi. Miksi sinä olet minua vastaan? Miksi liittouduit tuulen ja äiti pakkasen kanssa?

Pyyhkäisin silmiäni, en nähnyt kauemmaksi. Vilkaisin reppuani. Kuinka paljon kevyempää olisikaan kulkea ilman? Tai jos avaisin sinut ja heittäisin puolet pois? Kysymys pysäytti ajan sekunniksi. Niin se oli, täsmälleen sekunniksi.

Havahduin hetkeeni. Nostin repun rakkaudella takaisin selkääni. Kuinka hyvältä sinä tunnutkaan. Minä olen sinä. Sinä kätket sisääsi kaiken, mitä minulla on. Kannan sinua ilolla, olen sinusta ylpeä.

Kerroin olevani risteyksessä. Valehtelin. Risteyksessä tie jakaantuu, risteys on illuusio.

Katsoin ylös ja katsoin alas. Katsoin vasemmalle, katsoin oikealle. Suuntia on rajaton määrä. Aina pääsee ylemmäs, aina voi kaatua ilman, että maa ottaa vastaan. Silloin se ei ole enää risteys. Ihan sama minne päin matkaani jatkaisin, lumi narahtaisi samanlailla kenkäni alla.

Kohtaan, jossa seison jäisi neljä jälkeä. Jalkojeni jäljet vierekkäin viestiksi, pysähdyin. Reppuni painauma niiden vieressä kertomaan, että minä kannan jotain, jonka painoa rakastan nostaakseni sen jälleen ylös. Neljäs jälki on näkymätön, mutta vakuutan, että se on totta. Kohta, missä seison on ohitseni puhaltavaa viimaa lämpöisempi. Vain vähän, vain hetken. Se on.

Lumi tuulee lävitseni. En minä sitä voi muuttaa, se on niin kaunista. Olen yhtä sen kanssa, joka minua ympäröi. Olen yhtä kunnes minua ei ympäröi enää mikään. Mistä yksi alkaa ja mihin toinen päättyy?

Minä tiedän, että sinäkin kuljet. En aina näe, kun selkäsi painuu kumaraan reppusi alla. En voi koskettaa rakkautta, jota tunnet. Silloin, kun olen viisas, arvostan sinua niin kuin ihminen vain voi. Annan arvoa sille kaikelle, mitä en näe.

Et ole se hetki, jona sinut kohtasin. Olet paljon enemmän. Otan lakin päästäni tarinasi äärellä ja kuuntelen. Olen etuoikeutettu tavalla, jolle voisin olla sokea. Sinä olet mahtava!

Silloin, kun olen viisas.