Viimeksi kirjoittelin tiedon runsauden pulasta ja sen tuomista vaatimuksista. Meidän on tehtävä paljon valintoja, jos haluamme seurata unelmaamme ja sitoutua itseemme ja läheisiimme. Muuten joudumme tuuliajolle tiedon ja ärsykkeiden sekamelskaan.

Nykyajan teknologiaan ja yhteyksiin liittyy myös toinen keskeinen näkökulma, kuin valitseminen. Haluan kertoa siitä pienen tosielämän tarinan, ehkäpä pienen tunnustuksen myös.

Vuonna 2001 aloitin opiskelut Vaasan yliopiston humanistisessa tiedekunnassa. Luin siellä englantia, ruotsia, saksaa, viestintää ja pedagogiikkaa. Yksi kielten opiskelun mahdollinen painotusalue oli kääntäminen. Suoritin oikeastaan kaikki saatavilla olevat käännöskurssit. En siksi, että kääntäminen olisi jotenkin ollut intohimoni tai tulevaisuuden visioni. Tuolloin halusin vielä valmistua kielten opettajaksi, eikä kääntäminen ollut sen tavoitteen kannalta ollut mitenkään keskeinen osa-alue.

Suoritin kääntämiskurssit ilolla ja alhaisella sykkeellä, koska osasin tehdä taikatemppuja. Minulla oli digitaalinen sanakirja ja osasin käyttää hakukoneita ketterästi. Näin vuonna 2017 nämä kikat eivät varmaan kovin taikatempuilta kuulosta, mutta voin kertoa, että tuolloin ne olivat.

Kääntämiskurssien työskentelytapa oli, että opettaja antoi tekstin, joka piti kotona kääntää ja sitten palauttaa. Tämän jälkeen harkkaryhmissä käytiin yhdessä käännöksiä läpi. Samoilla kursseilla olevat tuskailivat aina ”meni neljä tuntia kääntää toi teksti”. Niinhän siinä varmasti meni, jos selasi paperista sanakirjaa. Itselläni meni ehkä puoli tuntia. Digitaalinen sanakirja käänsi sanan sekunnissa ja näytti muutamia esimerkkilauseita, miten sanaa käytetään lauseessa.  Jos ei puolestaan muistunut mieleen, onko oikea muoto ”min vackra bil” vai ”min vacker bilen”, niin ei muuta, kuin kirjoittaa lause kahteen eri hakukoneeseen ja katsoa, mitä hakutuloksia tuli eniten.

Kerran tekstissä oli sana ”yhdistetty” eli urheilulaji, jossa ensin hypätään mäkeä ja sitten hiihdetään. Moni oli tuskaillut sanan kanssa, vaikka kaikilla olisi ollut yksinkertainen mahdollisuus googlata lause ”Samppa Lajunen tävlar i….” ja antaa hakukokeen hoitaa homma. Vaan eipä tullut monella mieleen.

Jos jälkeenpäin miettii, oliko sen mitään väliä, miten kukin kurssista läpi pääsi? Menikö jollain tunti enemmän vai vähemmän? Eikö jokainen saa tehdä tavallaan?

Kyllä saa.

Tarinan opetus on kuitenkin ihan toinen.

Keinot ja valinnat elämässä ovat samanarvoisia vain, jos tekemiselle ei ole tavoitetta tai unelmaa.

Jos tekemisellä sen sijaan on tavoite, niin eri keinot asettuvat paremmuusjärjestykseen. Kysymys on nimenomaan siitä, miten hyvin valitsemasi keinot palvelevat sinun tavoitettasi. Tämä oivallus jää arjessa liian usein lähes huomiotta, kun puhumme valinnanvapaudesta tai itsensä johtamisesta.

Ihminen saa valita keinonsa itse, mutta jos hänellä on jokin saavutettava maali, niin keinojen samanarvoisuus haihtuu savuna ilmaan.

Jos käännöskurssien tavoite olisi ollut vain oppia kääntämään tekstejä harrastuksena, niin eipä sen väliä, miten kääntää ja kauanko käyttää aikaa. Jos tarkoitus on kuitenkin suorittaa opinnot ajallaan päätökseen ja hankkia työllistymistä ja innostavaa työelämää tukeva koulutus, niin asia on toinen. Silloin sillä, joka osaa käyttää tekniikkaa suorituksensa tehostamiseksi ja ajansäästämiseksi, on pitemmän päälle merkittävä kilpailuetu.

Tämä etu tuli loistavasti esiin pari vuotta valmistumiseen jälkeen, kun opiskelukaveri tuskaili jatkuvia pätkäsijaisuuksia ja vaihtelevaa tulotasoa. Itse olin käytännössä vaihtanut alaa ja hyvin onnellinen uudesta mahdollisuudesta toimia tiimiesimiehenä. Ei olisi alanvaihto onnistunut ilman kyvykkyyttä hyödyntää tehokkaasti nykytekniikan tarjoamia mahdollisuuksia.

Jatkamme tästä lisää toisessa osassa.