Muistan, kun pienenä kaverin kanssa tuijotimme tähtitaivasta ja mietimme, voisiko kaikki tähdet laskea. Myönnetään, että enemmän kuin kerran, olen sitä mahdollisuutta testannut. Joka kerta tosin menin laskuissa sekaisin, laskinkohan mä jo ton tähden?

Kerran kokeilimme, että voiko isän isolla keltaisella taskulampulla valottaa tähtiin asti. Ihan kuin vähän olisi voinutkin.

Tähtitaivaan ihmettely on ensimmäisiä muistojani elämän ihmeellisyyksien pohtimisesta. Ja monta upeaa kysymystä se taivas onkin matkan varrella tarjonnut.

Tähtien määrästä seuraava ihmettelyn aihe oli, että mistä ne kaikki ovat tulleet. Miten ne voivat olla niin kaukana ja kuinka kaukana se kauin tähti on? Entä mitä siitä eteenpäin sitten on?

Suurin mysteeri kuitenkin oli, että mistä kaikki alun perin on tullut. Miten koko maailmankaikkeus voi olla olemassa, jos ennen sitä ei ollut mitään? Jotenkin se on omassa päässäni edelleen absurdi mahdottomuus, että tyhjästä tulee ääretön.

Ehkäpä kaiken alkuna on Jumala tai alkuräjähdys.

Niin tai näin, pohdinnasta jää silti käteen kysymys: mikä on elämän tarkoitus.

Monesti keskusteluissa kysymyksen kuulee esitettävän kepeän retorisesti. Ja harvemmin vastaajakaan lähtee universumia kuopimaan. Ihmismieli ehkä on tottunut nöyrtymään kysymyksen äärellä. Toisaalta, jos lähtisi tosissaan ristiretkelle metsästämään kaiken alkuperää, saattaisi kulkea pitkän matkan päästääkseen lähtöruutuun. Toinen vaihtoehto, että päädyt tällä henkisellä matkallasi paikkaan, jossa pysähdyt väsyneenä, painat pääsi tyynyyn  ja alat kutsua sitä kodiksesi.

Maailmassa sanotaan olevan noin 4200 uskontoa. Niihin mahtuu monta tulkintaa elämän ja olemassaolon tarkoituksesta. Uskonto kuitenkin vaatii aina luonteensa mukaisesti uskoa.

Toisaalta, jos maailmankaikkeus lähtikin alkuräjähdyksestä, niin sittenhän elämä on vain sattuman luomia fysiikan- ja luonnon lakeja. Millään ei olisi suurempaa tarkoitusta, vaan ihminen on olemassa, koska niin sattui käymään.

Todennäköistä on, että emme tule koskaan tässä ajassa tietämään, mistä ja miksi kaikki alkoi.

Mikään yllä mainituista vaihtoehdoista ei kuitenkaan tarkoita, etteikö elämällämme voisi olla merkitystä. Me voimme antaa olemassaolollemme tarkoituksen.

Viimeisen vuoden olen miettinyt paljon tätä kysymystä. Unohtaen hetkeksi kosmiset värähtelyt ja teologiset doktriinit, mikä voisi olla meidän tavallisten ihmisten tavallisen elämän tarkoitus?

Vuoden, tai 34 vuoden, pohdinnan jälkeen sanoisin, että oma käsitykseni tämän maallisen elämän tarkoituksesta on:

Oppia ajattelemaan niin, että haluan saada muut ihmiset tuntemaan itsensä paremmiksi ja valoisammiksi kohottomalla sitä, mitä he jo ovat.