Viimeksi kirjoittelin tiedon runsauden pulasta ja sen tuomista vaatimuksista. Meidän on tehtävä paljon valintoja, jos haluamme seurata unelmaamme ja sitoutua itseemme ja läheisiimme. Muuten joudumme tuuliajolle tiedon ja ärsykkeiden sekamelskaan.

Nykyajan teknologiaan ja yhteyksiin liittyy myös toinen keskeinen näkökulma, kuin valitseminen. Haluan kertoa siitä pienen tosielämän tarinan, ehkäpä pienen tunnustuksen myös.

Vuonna 2001 aloitin opiskelut Vaasan yliopiston humanistisessa tiedekunnassa. Luin siellä englantia, ruotsia, saksaa, viestintää ja pedagogiikkaa. Yksi kielten opiskelun mahdollinen painotusalue oli kääntäminen. Suoritin oikeastaan kaikki saatavilla olevat käännöskurssit. En siksi, että kääntäminen olisi jotenkin ollut intohimoni tai tulevaisuuden visioni. Tuolloin halusin vielä valmistua kielten opettajaksi, eikä kääntäminen ollut sen tavoitteen kannalta ollut mitenkään keskeinen osa-alue.

Suoritin kääntämiskurssit ilolla ja alhaisella sykkeellä, koska osasin tehdä taikatemppuja. Minulla oli digitaalinen sanakirja ja osasin käyttää hakukoneita ketterästi. Näin vuonna 2017 nämä kikat eivät varmaan kovin taikatempuilta kuulosta, mutta voin kertoa, että tuolloin ne olivat.

Kääntämiskurssien työskentelytapa oli, että opettaja antoi tekstin, joka piti kotona kääntää ja sitten palauttaa. Tämän jälkeen harkkaryhmissä käytiin yhdessä käännöksiä läpi. Samoilla kursseilla olevat tuskailivat aina ”meni neljä tuntia kääntää toi teksti”. Niinhän siinä varmasti meni, jos selasi paperista sanakirjaa. Itselläni meni ehkä puoli tuntia. Digitaalinen sanakirja käänsi sanan sekunnissa ja näytti muutamia esimerkkilauseita, miten sanaa käytetään lauseessa.  Jos ei puolestaan muistunut mieleen, onko oikea muoto ”min vackra bil” vai ”min vacker bilen”, niin ei muuta, kuin kirjoittaa lause kahteen eri hakukoneeseen ja katsoa, mitä hakutuloksia tuli eniten.

Kerran tekstissä oli sana ”yhdistetty” eli urheilulaji, jossa ensin hypätään mäkeä ja sitten hiihdetään. Moni oli tuskaillut sanan kanssa, vaikka kaikilla olisi ollut yksinkertainen mahdollisuus googlata lause ”Samppa Lajunen tävlar i….” ja antaa hakukokeen hoitaa homma. Vaan eipä tullut monella mieleen.

Jos jälkeenpäin miettii, oliko sen mitään väliä, miten kukin kurssista läpi pääsi? Menikö jollain tunti enemmän vai vähemmän? Eikö jokainen saa tehdä tavallaan?

Kyllä saa.

Tarinan opetus on kuitenkin ihan toinen.

Keinot ja valinnat elämässä ovat samanarvoisia vain, jos tekemiselle ei ole tavoitetta tai unelmaa.

Jos tekemisellä sen sijaan on tavoite, niin eri keinot asettuvat paremmuusjärjestykseen. Kysymys on nimenomaan siitä, miten hyvin valitsemasi keinot palvelevat sinun tavoitettasi. Tämä oivallus jää arjessa liian usein lähes huomiotta, kun puhumme valinnanvapaudesta tai itsensä johtamisesta.

Ihminen saa valita keinonsa itse, mutta jos hänellä on jokin saavutettava maali, niin keinojen samanarvoisuus haihtuu savuna ilmaan.

Jos käännöskurssien tavoite olisi ollut vain oppia kääntämään tekstejä harrastuksena, niin eipä sen väliä, miten kääntää ja kauanko käyttää aikaa. Jos tarkoitus on kuitenkin suorittaa opinnot ajallaan päätökseen ja hankkia työllistymistä ja innostavaa työelämää tukeva koulutus, niin asia on toinen. Silloin sillä, joka osaa käyttää tekniikkaa suorituksensa tehostamiseksi ja ajansäästämiseksi, on pitemmän päälle merkittävä kilpailuetu.

Tämä etu tuli loistavasti esiin pari vuotta valmistumiseen jälkeen, kun opiskelukaveri tuskaili jatkuvia pätkäsijaisuuksia ja vaihtelevaa tulotasoa. Itse olin käytännössä vaihtanut alaa ja hyvin onnellinen uudesta mahdollisuudesta toimia tiimiesimiehenä. Ei olisi alanvaihto onnistunut ilman kyvykkyyttä hyödyntää tehokkaasti nykytekniikan tarjoamia mahdollisuuksia.

Jatkamme tästä lisää toisessa osassa.

Pekka muistaa hyvin, kuinka hänen lapsuudessaan isä ja äiti lähtivät aamuisin töihin samoihin aikoihin, kun hän itse polkaisi pyörällä kouluun. Mukavia hetkiä kasvavalle nuorelle oli olla aina koulun jälkeen olla hetki ennen vanhempien saapumista yksin kotona.

Joskus, jos halusi koulun jälkeen mennäkin kaverin luo kylälle, niin asiasta piti ilmoittaa. Se olikin jännä vaihe, kun äidin työpaikan numerosta saattoi vastata ihan joku muu ja piti esitellä itsensä ja pyytää, ei ”äitiä”, vaan ihan nimeltä Marjattaa puhelimeen. Isä puolestaan saattoi joskus pirauttaa kotipuhelimeen kertoakseen jäävänsä ylitöihin. Aina ei Pekka muistanut lapsen kiireiltään välittää tietoa äidille, joka sitten ihmetteli, missä isä viipyy.

Ne olivat Pekan kultaisia lapsuuden vuosia. Ei elämästä yhteyksiä puuttunut, ne olivat vain hieman erilaisia kuin tänään.

Nykyään Pekka on jo itse työelämässä. Töitä Pekka tekee viikoittain myös kotitoimistolla. Kotona hänellä on oma huone, jonka hän on yhdistänyt harrastuksille ja etätöille. Pekka lukee edelleen paljon ja kirjapinot täyttävät pöytiä. Eivät ole kirjat enää onneksi yhtä kalliita, kuin ennen. Juuri viikonloppuna hän kuljetti haikein mielin perintönä saadun tietosanakirjasarjan paperinkeräykseen. Hänen lapsuudessaan kirjat olivat kuin salaisuuksien kammioita. Niistä pystyi ahmia hauskoja pikku tietoja, joita eivät kaikki muut tienneetkään. Enää Pekka ei edes muista, koska olisi viimeksi tietosanakirjan avannut.

Nykymaailmassa haasteena onkin tiedon runsauden pula. Voit aloittaa lukemaan vaikkapa sotaromaania ja jos innostut selvittämään, miltä Neuvostoliiton T-34 vaunu näytti, niin Youtube näyttää sen ihan autenttisena videona tositoimissa.

Tieto perheen muuttuvista suunnitelmista saavuttaa kaikki jäsenet nopeasti yhteisessä Whatsapp –ryhmässä. Käytännössä se mahdollistaa asioiden sovittamisen paljon lyhyemmällä varoitusajalla, kuin ennen. Pekan lapsuudessa tulevan päivän tapahtumat käytiin yleensä viimeistään edeltävänä iltana läpi. Nyt muuttuneista suunnitelmista voi ilmoittaa vaikka Kiinaan muutamassa sekunnissa.

Maailma on todellakin muuttunut.

Tänä päivänä ei tehtyihin päätöksiin tarvitse ollenkaan sitoutua samanlailla kuin 20 vuotta sitten. Jo Pekan lapsuudessa edeltävä iltana puhelimessa sovittiin, että huomenna mennään klo 18 uimaan, niin silloin sinne mentiin. Nyt asiasta puhutaan ja todetaan ”kattellaan huomenna, mikä fiilis. Laitetaan siinä duunin jälkeen koodia”.

Jos ennen halusi tutustua, millainen T-34 vaunu tarkemmin oli, niin piti avata tietosanakirja ja katsoa. Jos halusi lisätietoa, niin mikäs siinä polkaista kirjastoon lainamaan kirja aiheesta. Tiedon saamisen haasteet ohjasivat valitsemaan mielenkiinnonkohteita ja samalla vaivalla saavutettu tieto oli arvokasta. Tänään on mahdollista avata video netistä ja muutamassa minuutissa eksyäkin katsomaan jotain ihan muuta, kuin alun perin piti.

Esimerkkejä nykymaailman nopeista yhteyksistä voisi keksiä paljon enemmänkin.

Pointti on: ”mitä enemmän vaihtoehtoja, sitä enemmän on tarvetta valita”.

20 vuotta sitten Pekka pystyi ihmetyttämään kaveriporukkaansa referoimalla lukemaansa tarinaa siitä T-34 vaunusta. Muut kuuntelivat innoissaan. Tänään sama tieto on kenen tahansa saavutettavissa alle minuutissa. Pelkkä tietoa ilman kontekstia ja linkkiä kuulijaan on tänä päivänä todella devalvoitua valuuttaa.

Tästä seuraa, että jos vuonna 2017 elämässään haluaa löytää ”sen oman juttunsa”, ja olla siinä hyvä, niin se vaatii ihan uskomattoman paljon tietoista sitoutumista ja itsensä johtamista. Pelkkä tieto ei riitä enää yleisen kiinnostuksen herättämiseen. Perustieto on kaikkien saatavilla.

Vaikka tämä tuo haastetta elämään, se tuo myös uskomattoman hienon mahdollisuuden. Jokainen meistä voi lähteä tutkimusmatkalle totuuden uumeniin; koska vaan, missä vaan. Veikkaan, ettei tämän mahdollisuuden suuruusluokka auennut täysin yhdellä sanomalla. Siksi sanon saman asian uudestaan.

Unelmien toteuttaminen ei koskaan ihmisen historiassa ole ollut yhtä helppoa, kuin se on tänään!!!!!

Kun edes hetken miettii tuota lausetta, niin tajuaa, miten upeassa maailmassa elämme. Maailma ei ole koskaan määrittänyt näin vähän, mitä meidän täytyy olla. Koskaan ennen me itse emme ole pystyneet määrittää maailmaa niin paljon kuin nyt!

Me todellakin olemme sitä, mitä itsestämme luomme. Emme sitä, mihin synnyimme tai mihin ajauduimme.

Todellisena vaarana kuitenkin on, että maailman runsaus eksyttää kulkijan. Mahdollisia yhteyksiä on lukemattomia, paljon enemmän kuin mihin ihminen lajina on tottunut. Oman polun löytäminen vaatii siksi määrätietoista sitoutumista omaan unelmaan. Se vaatii tietoista sitoutumista omaan itseesi ja ihmisiin ympärilläsi. Vaihtaminen on helppoa, luopuminen on helppoa. Seireenit kutsuvat sinua eksymään pinnallisuuteen.

Ystäväni, älä ole se, joka eksyy. Pidä soihtusi korkealle. Ole kuskinpaikalla, paina kaasua ja anna mennä. Yllätä meidät kaikki!

Usko unelmiisi, uskalla loistaa!