Yössä vaanii kaikenlaista. Varjo tekee sijaa sille, mikä ei valossa olisi paljoakaan. Kun vain silmät kiiltävät, kissakin tuntuu hetken tiikeriltä. Mihin silloin voi luottaa, kun ainutlaatuiset sielut derivoituvat keskiarvoksi? Sinulla oli nimi ja tarinasi. Luuranko kaapissa ja salaisuus kätkettynä sydämeesi. Yö ottaa ne pantikseen, palauttaa sitten myöhemmin. Sinä olet kiilto hämärässä. Kissa tai tiikeri, se ei ole enää sinun käsissäsi. Saalis ja saalistaja ovat vain ajatuksia, jotka elävät, kun niihin puhaltaa.

Kuuluuko ihmisestä ääni, kun se kaatuu, mutta kukaan ei kuulemassa? Välkkyvän valon tahdissa kaikki on vain hetken totta. Hengitä syvään sisään vakuuttaaksesi, että olet elossa. Yössä ujonkin on helppo katsoa silmiin.

Sillä mitä teet, on merkitystä. Sillä mitä et tee, on myös seurauksensa. Rytmin lumo on vahvin, kun et näe, mistä se tulee. Kehosi on vastaanotin ja sydämesi lyönnit peittyvät bassotaajuuteen. Siinäpä se. Tänään olet keskiarvo. Kaikki yrityksesi pyrkiä sinuuteen vain alleviivaavat inflaatiosi.

Jos hyväksyt, ettet ole kiiltäviä silmiä enempää, voit kokea pienen vapauden. Ei tekomme ratkaise voittajaa, vaan se, miten pisteet lasketaan. Mitä väliä on sillä, joka katoaa aamuun? Kaatuneen rukous nousevalle auringolle pesee synnin pois. Onko se edes syntiä, jos kukaan ei saa tietää?

Yössä vaanii kaikenlaista.

Nojaan taaksepäin ja katselen. En tunne juuri ketään, mutta tunnen jotain. Tässä ei ole mitään uutta, olen pelannut ennenkin. Joskus voittanut, joskus hävinnyt. Ilman menneisyyttä meistä ei olisi edes muistoa. Olen sinut, mutta en valmis. Valehtelisin, jos väittäisin, etten usko yksiäkään silmiä tiikeriksi.

Jos meistä todella tulee se, mitä itsestämme teemme, minun täytyy valita itseni. Olla jotain olemisen itsensä takia, eikä vain siksi, koska voin. Varjoissa lupaus punnitaan, koska yö ei tuomitse ketään.

Rytmin alla sydämeni puhuu ja minä kuulen. Tämä on minun valintani. Häntä mietin ja kaikki muu tiivistyy yöperhoseksi. Ei semmoinen kauaa elä, eikä se ole minun murheeni. Minkä teet, sen teet, enkä katso ketään teistä huomenna toisin.

Kasvosi tähdissä, ääriviivasi yön pilvissä. Kaikkea ihanaa hulluutta.

Olen kirjoittanut itseni sinuun, eikä muulla ole juurikaan väliä.