Tämä paikka ei miellytä minua juurikaan. Jokaisessa suunnassa liikkuu ihmisiä kiireen pidentämin askelin. Tilanne, joka muuttuu jatkuvasti, pysyy samana. Minä ja vyöry – mikään muu ei tunnu säilyvän tarpeeksi kauaa ehtiäkseni sen kirjoittaa, vaikka jonkin merkityskyhäelmän onnistuisinkin näkemälleni keksimään. Ojennuksen korkeammalla tilanne toki taivuttaa perspektiiviä. Hetkeen täytyisi tarttua, mutta jos hetkellä ei ole identiteettiä, mikä järki siinä lopulta olisi?

Haluan nähdä sinut tulevaisuudessa, mutta irrallaan tarkemmasta kontekstista. En tietää polusta, enkä katsella karttaa. Ainoastaan nähdä sinut. Kysymysmerkit horisontin laidasta toiseen ja niiden keskellä se ainoa lupaus, jolla on merkitystä: Minun ei tarvitse pelätä.

Kun käyttää rahansa hetkessä, ei jää mitään, joka kasvaisi korkoa tai tuottaisi osinkoa. Huipulla on huippua, mutta haaste on sama kuin minulla juuri nyt. Jokaisessa suunnassa näyttää samalta, eikä paikallekaan voi jäädä. Ikuisuus on liikaa ja hetki jää pahoin vajaaksi.  

Itseni opponoijana kysyn, miten voi menettää jotain, jota ei voi koskaan omistaa. Olen tutkinut asiaa, tiedän, mistä puhutaan. Kyse on uskosta, jonka piirtämässä kontekstissa meille käy hyvin. Siitä, että kätesi kosketus kohoaa hetkeä edemmäs sijoitukseksi, joka turvaa tulevaa. Omistaminen muutenkin vaatisi aivan toisenlaisen ajattelutavan. Ostaminen kestää vain hetken, eikä muuta kohdettaan, vaan on nimenomaan sen ulkopuolella olevien sopimista. 

Olet valtavan rakas hetkessäkin, mutta jos siinä olisi kaikki, kutistuisin niin pieneksi, että jokainen puhuri olisi kuin iso paha susi. Ympärilläni hahmot vyöryvät. En osaa päättää minne katsoa. Tai oikeastaan mielenkiinnon puute päätöksentekoa kohtaan tekee ajautumisesta nimenomaan valinnan. 

Tiedän (rakkaus tekee uskosta ajoittain tietoa), että pian saavut oikealta. Sinisen seinän jälkeen harmaa iso tolppa. Ehkä sen jälkeen pysähdyt hetkeksi. Kun katseemme lopulta kohtaavat, sinä hymyilet. Ja olen miettinyt tämän valmiiksi: Jo hymyn ensi sävelen kohdalla nousen ylös ja kiirehdin luoksesi. Tiedäthän. Emme jää tähän, vaan menemme yhdessä jonnekin toisaalle, tulevaan. 

Siellä me sitten olemme ja siellä meille käy hyvin.

Hyvää syntymäpäivää rakas!