Jos totuus olisi pörssiosake, sen markkina-arvo olisi paljon todellista arvoa suurempi, eikä osinkotuotto mitenkään taattua. Oman moraalin totuuden mukainen kuvailu harkittuja siveltimen vetoja, jotta vastapuoli näkisi hahmottuvan kuvan sellaisena kuin itse haluaisimme haluta olla.

Elämä on ja me sen raameissa, eikä mitenkään päinvastoin. Barrikadit näytelmän lavasteisiin ovat ohittamattomat. Väliajan jälkeen esiripun takaa paljastuu aina lopulta toisinto. Vaikka variointiyritykset varmasti ovatkin aitoja, ei rooleissa riitä liikkumavara. On sitä teatterissa tosin paljon huonompiakin esityksiä ollut – aina voi nähdä hyvän, jos sille tielle lähtee.

Kun asian on oltava siten kuin se ei ole, ei voi välttyä unta häiritsevältä riitasoinnulta. Nousta ei jaksa muttei nukutuksikaan saa. Kuunvalo tapetissa on heijastuman heijastuma ja alkulähde mahdottoman päässä. Huonosti nukutun yön jälkeen väsyttää päivälläkin muttei toisintoja voi liiaksi keskeyttääkään. Niin kuin rumpu lyö on eteenpäin marssittava.

Valehtelemme, ettemme valehtele. Säännön absurdiuden vuoksi on ehdottoman tärkeää, että kaikki ovat mukana. Modernin ajan keisari kulkee ilman vaatteita. Kilvan ihastelemme purppuraa, vaikkei edessä liehu kuin kuninkaallinen kikkeli. Kontrasti on liian iso tavallisen ihmisen käsitellä, joten purppuraa se on. Hienon hienoa, kauniin sileää purppuraa.

Totuus on ryhmäliikuntaa.

En minä kuvittele, että olisin tänäänkään mitään uutta keksinyt. Itsekseni vain ihmettelen.

Totuus on pätevä ihanne, isäntänä liian orjuuttava. Asiat ovat monella tapaa, eikä ihmisen harkinta ole mittasuureena mitenkään luotettava. Totuus saa olla myös yksityistä tietoa – valhe vain koordinaatti omiin rajoihin.

Ja lopulta ne ohipääsemättömät barrikadit kulissien edellä ovat vain yksin jäämisen pelkoa. Jos purppuran ainoaksi vaihtoehdoksi piirtyy pimeys, ei väärin valitsemisesta voi kohtuudella ketään syyttää.

Olla itsensä, nukkua yönsä ja rauhassa aamukahvin juotuaan sanoa se ääneen: ei sillä kyllä vaatteita ollut.