Jos saisit kaiken, mihin sen laittaisit?

Mitä onni on –  kauniin mystinen kysymys. Kuin kevyt utu järven yllä, joka heijastelee aamun ensimmäisiä auringonsäteitä. Kiireetön katse pitkin pintaa. Kevyet aallot kuuluvat sille, joka kuuntelee. Yksittäinen lintu lennähtää kaislikosta ja saa kerrankin koko maiseman täyden huomion. Lentäessään kohti ulappaa näyttää kuin aurinko nielaisisi sen. Taustalla kevyt tuuli kahisuttaa koivunlehtiä äänellä, johon tiivistyy sata unelmaa.

Sellainen kysymys on mitä onni on.

Entäs vastaus? Paljon tylsempi. Vai tunnetko ketään, joka sitten osaisi mitata onnen? Laittaisi sen puntariin ja kertoisi paljonko se painaa. Kuvailisi sokealle, minkä väristä se on ja antaisi hänen kosketella sen pintaa. Aina joskus joku tosin innostuu kertomaan satuja tosina ja julkistaa onnen reseptin. Jos uskomme häntä, niin resepti todellakin toimii. Ei niinkään meille, vaan keksijälleen, joka rikastuu tarinallaan.

Onni on nimittäin kemiaa. Dopamiini, serotoniini, oksitosiini ja muut biokemialliset aineet ohjaavat tuntemuksiamme. Kun halailet puolisoasi, niin rakkaushormoni oksitosiinia erittyy kehoosi. Sinua ei siis tee onnelliseksi itse halailu tai puoliso, vaan rakastetun kosketus laukaisee reaktion, jossa kemiallinen aine erittyy ja aivot kokevat mielihyvää. Ilman ainetta ei ole myöskään mielihyvää.

Nykylääketiede ja kemia ovat siis tunnistaneet nämä aineet ja nykyään niitä osataan hyödyntää myös keinotekoisesti. Lääkekäytöllä voidaan hoitaa esim. masennusta.

Jos miettii onnellisuutta ihmisen evoluution kannalta, niin tunnetilalla ei ole ollut juurikaan kehityshistoriallista merkitystä. Elämää vihaava ja ihmisiä välttelevä voi lisääntyä ihan samoin keinoin, kuin yltiösosiaalinen muiden auttaja. Ihminen ei ole siis evoluution tuloksena kehittynyt kohti onnellisempaa versiota itsestään.

Onnellisuuden tunteen kemiallisesta luonteesta johtuen mikään tunnetila ei kestä kovinkaan pitkään. Aivot tottuvat lähes kaikkeen. Tämä on aivan keskeinen oivallus ihmiselämän ymmärtämisessä. Mikään tunnetila ei pääsääntöisesti kestä pitkään.

Edes loton jättipotti ei tee ihmisestä yhtään onnellisempaa. Klassinen tutkimus vuodelta 1978 osoittaa, että lottovoittajien ja onnettomuudessa halvaantuneiden onnellisuudessa ei lyhyen ajanjakson jälkeen ollut merkittäviä eroja. Ja silti kun ihmisiä pyydetään arvioimaan onnellisuutta eri tulevaisuuden skenaarioissa, me arvioimme juuri päinvastoin. Ihminen on todella huono ennustamaan tulevia tunteitaan.

Kun ihmiset arvioivat ”olisitko onnellisempi, jos olisit lottovoittaja”, niin kysymys mihin me oikeasti mielessämme vastaamme onkin ”Olisitko tänään onnellisempi, jos nyt saisit lottovoitto”. Ero kuulostaa pieneltä, mutta on itse asiassa järisyttävän iso. Me emme kykene arvioimaan onnellisuuttamme esimerkiksi tilanteessa, jossa se lottovoitto on jo ollut meillä kuusi kuukautta. Peilaamme asioita aina siihen, miltä se muutos heti tuntuisi. Mikä on ihan kuitenkin ihan eri asia. Tämä ajatteluvirhe aktiivisesti ohjaa isoa osaa ihmisten elämänvalintoja.

Mitä hyötyä tästä tiedosta sitten on? Ankeuttava vastaus kauniiseen kysymykseen?

Itse asiassa tilanne on juurikin päinvastoin. Hetken kun miettii, niin tämä tietohan on uskomattoman vapauttava. Mietihän!

Jos onni olisi suoraan suhteessa ihmisen varallisuuteen, asemaan tai fyysisiin ominaisuuksiin, niin maailma todellakin olisi epätasa-arvoinen. Kerran kun jotakin saavuttaisi tai saisi, niin loppuelämän voisi vaan nauttia onnesta. Ja taas hänelle, joka lähtee ns. heikommista lähtökohdista matkaan, onni olisi jossakin valovuosien päässä. Koska onni kuitenkin on biokemiaa, niin tilanne on melkeinpä päinvastainen.

Opiskelija, joka muuttaa ensimmäiseen omaan asuntoonsa, voi olla vuokrakämpästään ihan yhtä onnellinen kuin liikemies, joka on juuri lunastanut valtavan luksusasunnon merinäköalalla. Heidän tuntemansa onni voi olla täysin yhtä mieltä lämmittävää, riippumatta siitä, kuinka eksklusiivista se on. Ero heidän välillään on itse asiassa opiskelijan eduksi. Ilman radikaalia elämäntilanteen muutosta, liikemies ei pysty enää tuntemaan onnea vuokra-asunnosta. Hän on jo tottunut enempään, joten vasta luksusasunnon merinäköala antaa hänelle saman biokemiallisen sykäyksen kuin vuokra-asunto tuoreelle opiskelijalle. Jos onnea etsii materiasta, niin se vaatii jatkuvasti uusia annoksia.

Tästä saammekin toisen vastauksen kysymykseen mitä onni on. Paitsi, että se on biokemiaa, se on oikeastaan mitä vaan. Onni on juuri siellä, missä sinä koet sen. Ei ole onnea ilman kokijaa. Kaikki riippuu paljolti siitä, mihin olet antanut itsesi tottua ja mitä olet vailla elämässäsi tällä hetkellä.

Vuonna 2017 Etelä-Sudanissa on nälänhätä. Tuskin montakaan nälkäistä siellä lohduttaisi paljoakaan, vaikka saisi lahjoituksena kymmenen erilaista merkkilaukkua. Sen sijaan meidän arkinen lounasbuffé voisi hänelle olla Jumalan vastaus rukouksiin.

Onni on siis aina joko reaalimaailmassa konkreettisesti tapahtuvan ilmiön tai meidän mielikuvituksessamme eletyn kuvitelman luomaa seurausta.

Tämän onnellisuuden biokemiallisen ja subjektiivisen luonteen ymmärtäminen on mielestäni yksi keskeisiä elämäntaitoja. Markkinavoimat ja yleinen kapitalistinen ajattelu ohjaavat meitä kohti ”enemmän on parempi” ajattelua. Kun vielä tämän esineen ostat itsellesi, niin sitten olet onnellinen. Tai kun luet vielä tämän self-help kirjan, niin löydät itsesi ja elät onnellisena ikuisesti. Koko kapitalismin olemus perustuu valheeseen, että onni on enää yhden askeleen päässä. Siinä ajattelussa ei kuitenkaan oikeasti keskiössä ole sinun tai minun onni, vaan systeemin etu. Meille syötetään jatkuvasti kaikenlaisia tarinoita onnesta ja hyvästä elämästä, jotka eivät ole totta. Ja mikä keskeisintä, eivät tuo onnea. Onnen valmis resepti on tyhjä lupaus.

Älä siis etsi onneasi enemmästä, koska vaikka saisit kaiken, mihin sen laittaisit?

Paljon tärkeämpää on tutustua itseensä ja lajitovereihinsa. Mitä paremmin ihmisen sisäinen maailma on harmoniassa ulkoisen maailman kanssa, sitä parempi hänen on olla. Itsensä toteuttaminen jää kuitenkin usein surullisen monelta pahasti vaiheeseen, koska pelkäämme sen tuomia muutoksia suhteessa nykyhetkeen. Yliarvioimme pahasti muutoksen negatiivisia vaikutuksia. Ja siksi jatkamme nykyisellään ja siirrämme unelmamme huomiselle. Tutkimus kuitenkin osoittaa, että onnellisuutta lisää nimenomaan aktiivinen osallistuminen elämään ja sitä kautta merkityksen kokeminen. Oletko koskaan kuullut tarinaa, kun joku lähti seuraamaan unelmaansa ja katuukin sitä raskaasti? Minä en ole.

Toinen tärkeä näkökulma on, josta olen kirjoittanut aiemmin jo, on virittäytyminen elämään. Jokaisessa ihmisessä ja jokaisessa asiassa on paljon enemmän hyvää kuin päälle päin näyttää. Siksi positiivisen utelias suhtautuminen kaikkeen vastaantulevaan tuo elämääsi paljon uutta hyvää, josta et aiemmin ollut edes tietoinen. Hyvyys asuu monesti hetkissä ja nyansseista, jotka eivät hyppää silmille neonväreissä. Siksi juuri tämä oma virittäytyminen vastaanottamaan jo olemassa olevia hyviä asioita on äärimmäisen tärkeää.

Ja tiedätkö, mikä on ainut asia maailmassa, missä ei suurissakaan määrissä ole mitään haittapuolia? Kiitollisuus. Elämässämme on uskomaton määrä hyviä asioita, joita emme ole varsinaisesti mitenkään ansainneet tai omalla työllämme hankkineet ja silti saamme nauttia niistä. Kun pysähtyy sanomaan elämälle kiitos, se kannattaa.

Koska onni on biokemiaa, niin se voi olla siis melkeinpä mitä vaan. Onni on siellä, missä sinä olet. Ota hyvyys siis vastaan. Elä aktiivisesti ja nauti hetkistä yhdessä muiden ihmisten kanssa!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s