Ei hetki pysähdy, jos sinä et pysähdy ensin

Blogin vuosipäivä meni tällä viikolla. Istun nyt saman pöydän ääressä, saman läppärin kanssa, ja kävin jopa vaihtamassa samat vaatteet päällä. Vuosi on kyllä uskomattoman pitkä ja lyhyt aika.

”Mihin se aika oikein katoaa?” moni kysyykin. Ei se katoa minnekään. Sinä vain unohdat, kun et ehtinyt pysähtyä. Ajan lyhyys tulee siitä, kun painamme autopilotilla menemään ja elämä virtaa silmiemme edessä.

Kuppi hyvää kahvia ja tuoreen heinän tuoksu voivat huumata hetkeksi. Tai ne voivat olla kuin eivät olisikaan. Ei hetki pysähdy, jos sinä et pysähdy ensin.

Ei kaikella tosin tarvitse olla suurempaa merkitystä. Joskus ajan saakin antaa lipua.

Ihminen tarvitsee silti elämäänsä asioita, joita kohti hän voi kulkea. Se on ihan eri asia kuin kulkea poispäin jostain. Olen jutellut tästä työn ja harrastusten puolestakin paljon ihmisten kanssa ja yllättävän moni sanoo ”En mä ainakaan halua… ”, ”Ei mun elämän tarvi olla mitään suorittamista…”, ”En mä halua koko ajan jotain tavoitteita…”.

Miksi kertoa, mitä sinä et halua? Kerro, mitä sinä haluat. Se on se koko homman juttu!

Mitä paremmin me tunnemme itsemme, sitä paremmin me tiedämme, mitä haluamme. Ja sitä helpompi on mennä kohti unelmiamme. Ei idea olekaan saavuttaa koko ajan jotain, vaan idea on nauttia siitä matkasta, kun tekee niitä asioita, joita oikeasti haluaakin tehdä. Se ihana tunne, kun saa heittäytyä hetkeen. Se odottavan riemu; alkaispa jo.

Minulle kirjoittaminen ja maailman salaisuuksien tutkiminen ovat mitä minä haluan.

Kirjoitin viime vuonna 20 sivua romaania ja Suomen yhden parhaan kirjoittamisen opettajan ja kriitikon palautteen voisi tiivistää sanoilla: ”Tylsää paskaa”. Tuollainen palaute on aina tienristeys meille jokaiselle. Helppoa olisi ajatella, että ”antaa sitten olla, ei musta ole kirjoittajaksi. Kyllä mä tän arvasinkin”. Pakeneminen on ratkaisukeinona ihan ihmisen perusluonteessa.

Sillä pienellä elämänviisaudella, mitä minulle ehtinyt kertyä tajusin kuitenkin, että oikeastaan kaikki matkat elämässä näyttävät keskeltä katsoen epäonnistumiselta. Mikään ei koskaan mene kuin muumeissa, odottamaton ylämäkeä tulee aina reitille. Palautetta punnitessani kaikki palasi samaan kysymykseen, mitä minä oikeasti haluan. Se ei ole nimi kirjan kannessa, sankarinviitta tai kunniakirja olohuoneen seinälle. Haluan tehdä maailmasta edes pikkuisen paremman paikan. Haluan kirjoittaa. Haluan tutkia ja ymmärtää elämän salaisuudet, sen, mitä on olla ihminen. Haluan antaa muillekin mahdollisuuden nähdä tämä yhteinen elomme mielenkiintoisempana ja moninaisempana, kuin miltä se ohi kiitävänä arjen hetken näyttää.

Sitä minä haluan. Sen minä teen.

Vuonna 2017 kirjoitin blogiin 53 tekstiä, joita on katsottu 6405 kertaa. Onko se paljon vai vähän? Ei väliä. Ainut, millä on merkitystä, on, että se on ihan todella paljon enemmän kuin nolla.

Mihin asti riittää? Ei väliä. Se riittää juuri sinne asti, mihin minun taitoni ja haluni omistautua kantavat. Se riittäköön.

Yhdessä olemme kauniita. Rakkaus siunatkoon elämäämme tänäkin vuonna.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s