Mitä enemmän elämää ajattelee, sitä enemmän näkee ajattelemattomuutta ympärillään.

Oma kokemuspohja voi muuttua pysyvästi, mutta ulkomaailma ei vielä ollenkaan. Uudella kokemuspohjalla ei voi enää ajatella vanhan kokemuspohjan ajatuksia.

Ihminen saattaa löytää itsensä tilanteesta, jossa hän ei ole ollenkaan varma, että onko hän eksynyt vai kulkenut kunniakkaan taipaleen oikeaan suuntaan.

Yksinäisyys asuu mitä oudoimmissa asioissa.

Ihminen on lisäksi yllättävän epävarma omista kokemuksistaan. Joskus hyvinkin tehnyt ihminen voi kokea olevansa totaalisesti yksin ja eksynyt.

Tämän vuoksi on suurta rakkautta ja viisautta haluta kaikin keinoin ymmärtää toista ihmistä. Antaa hänelle mahdollisuus loistaa.

Koskaan emme tiedä, onko hän jo oivaltanut jotain, joka muuttaisi minutkin pysyvästi. Kaunis elämä asuu nyansseissa – hyvyys on jo täällä.

Mikä sen kauniimpaa, kuin saada kertoa toiselle ihmiselle:

”Et sinä ole eksynyt. Minä olen ihan tässä, sinun kanssasi”.

Sillä suurin kaikista on rakkaus.