Vuodenvaihde on aina hyvä syy kurkistaa taaksepäin, miten 2017 meni? Samalla se on perinteisestä aikaa uuden vuoden lupauksille ja muille ajatuksille elämänmuutoksesta. Näiden lupausten pitäminen pidemmällä aikavälillä olisi mielenkiintoinen aihe kirjoittaa sekin. Ajattelin tällä kertaa kuitenkin jotain vielä paljon tärkeämpää; sinun ainoaa elämääsi. Kuljehan tovi kanssasi.

Me toistamme päivittäin jopa noin 40% niitä samoja asioita, joihin olemme itsemme opettaneet ja totuttaneet. Ei rutiineissa mitään pahaa ole, tapojen muodostaminen on tehokas tapa selvitä tässä maailmassa. Pysyvyys tuo elämään ennustettavuutta ja varmuutta, ja sitä kautta turvallisuuden tunnetta. Epävarmoissa ja muuttuvissa olosuhteissa joudumme jatkuvasti olemaan enemmän hereillä ja sitä kautta stressitasot nousisivat. Asioiden toistaminen puolestaan vaatii aivoilta vähemmän energiaa.

Konkreettisten tapojen lisäksi ihmisellä on myös taipumus pitää kiinni aiemmista mielipiteistään. Me oletamme itseltämme johdonmukaisuutta ja me oletamme sitä muilta. Jos joku on eri mieltä kuin aiemmin, hän onkin takinkääntäjä. ”Mikähän senkin tuli, kun yhtäkkiä kelkka kääntyi..”.

Meillä on siis sisäsyntyinen taipumus pitää kiinni siitä, mitä olemme jo tähän asti tehneet ja ajatelleet.

Tästä päästäänkin asian ytimeen: entäs sitten, kun se mitä aina ennen olet tehnyt ei enää innostakaan ja mieli haluaisi jotain ihan muuta?

Meillä ihmisillä on ihan uskomaton kyky kohottaa ja valaista toisiamme. Samaan aikaan meillä on lähes yhtä uskomaton kyky myös lannistaa toisiamme. Kun joku innostuu tekemään asioita erilailla tai edes puhumaan siitä, niin heti löytyy lannistajia:

”Mitä sä nyt yhtäkkiä…”

”Ethän sä ole ennenkään… ”

”Ei asioita voi noin vaan lopettaa”.

Ja satoja muita lannistuksen puheenvuoroja siitä, miksei mitään korkeampaa tai innostavampaa kannattaisi tavoitella. Joka kuusen kurkottaa se katajaan kapsahtaa, pysyköön katos suutari lestissään.

Me katsomme toisiamme kuin me olisimme pelkkä summa siitä, mitä me tähän asti olemme tehneet. Kuin historiamme määrittäisi mitä olemme ja sen muuttaminen mitenkään merkittävästi olisi järjetöntä.

Valetta! Valetta! Valetta! Valetta! Valetta! Valetta! Valetta! Valetta!

Totuus on, että me olemme paljon enemmän kuin ne teot, joita olemme tehneet! Ihan sama oletko 20- vai 40- vai 80- vuotias, niin sinussa on puolia, jotka eivät vielä ole tulleet esiin. Elämänvaloa, jota jokin muu asia on syystä tai toisesta tähän asti varjostanut. Sinä et ole historiasi. Olet jotain paljon syvempää. Tuo valo varjosta esiin ja hehkusi loistaa ihan uudella tapaa.

Ja kaikkein tärkein asia: tämä on sinun elämäsi, sinulla on oikeus muuttaa mieltäsi!

Voit lopettaa sen, mitä olet tehnyt viimeiset 20 vuotta. Voit aloittaa jotain, mitä et ole koskaan aiemmin tehnyt. Voit pakata kamasi ja muuttaa jonnekin ihan muualle. Värjätä hiukset ja heittää kaikki vanhat vaatteet roskiin. Ostaa saksofonin ja opetella soittamaan jazzia. Mitä ikinä haluatkaan! Sinulla on siihen oikeus.

Lannistajat ovat kyllä aina luonamme, mutta he voivat kahlita meitä vain sen verran kuin annamme heidän kahlita. He ovat maailman varjoja, jotka haluavat imeä valoa pois sieltä, minne se aikoo kauniina langeta. Lannistajat eivät ole mitään sinuun verrattuna. Anna mennä, mene ja tee. Maailma on sinun!

Jos siltä tuntuu, niin sinulla on lupa olla eri mieltä vaikka kaikesta, mitä tähän asti olet ollut.

Voimaa ja valoa vuoteen 2018!