Jos olisin diktaattori, mitä kieltäisin?

Kerran kaveriporukassa leikittelimme ajatuksella, että jos olisit Suomen diktaattori, mitä kieltäisit. Monenlaista vitsiähän se herätti saman tien. Kuka oli kieltämässä mainoslaulut, kuka herätyskellot, kuka Päivi Räsäsen. Itse mietin silloin hieman pidempään, että olisiko tosiaan jotain, mitä haluaisin kieltää. Löytyihän se vastaus lopulta: mä kieltäisin kaikki lööppi- ja klikkimediat.

Totta kai vapaaseen markkinatalouteen mahtuu kaikenlaista. Ei se ole minulta pois, vaikka uutisoidaankin kuninkaallisten lasten vaatteista tai Pertti Niemisen parisuhteesta. Ilman muuta viihteelle on elämässä tilausta ja koko kieltämisen ajatushan kumpusi puhtaasti leikittelystä.

Mutta miksi sitten kieltäisin klikkimediat?

Yksi elämän ihan perustavia viisauksia on: Sitä kielellä, mitä mielellä.

Ihminen puhuu siitä, mitä hän ajattelee. Ja ajattelee sitä, mistä puhutaan. Tämän vuoksi ihmisten ajattelua pystyy huolestuttavan helposti ohjailla. Rupeat vain puhumaan jostakin, niin kyllä muut ottavat siihen kantaa. Vuonna 2011 media pumppasi uutisia karppauksesta. Ilmiö tuli hetkessä kansan tietoisuuteen: kauppoihin leivottiin vähä hiilihydraattisia leipiä ja erilaisia karppaukseen liittyviä palveluita ilmestyi markkinoille. Buumi kuoli käytännössä jo seuraavana vuonna. Aihe oli uutisoitu loppuun ja juuri missään ei enää puhuttu karppauksesta. Ja kun siitä ei puhuttu, niin ihmisetkin unohtivat. Tämä on hyvä esimerkki, mikä valta medialla on tuoda asioita kansalaisten huulille.

Tänään 10.9.2018 luetuimpia uutisia ovat Iltasanomien nettisivulla mm.

”Maajussi-Maunon intiimikysymys käynnisti kiihkeän seksikeskustelun – katsojat äimänkäkenä”

Iltalehdelle puolestaan mm,

”Tuottaja löysi itse yllättävän raskausmokan Simpsoneista – huomaatko sen tästä kuvasta”,  ”Natalia tilasi Kiinasta paketin, joka tuntui oudon painavalta – iljettävä syy paljastui avatessa”.

Listaa voi jokainen jatkaa oikeastaan koskaan vaan katsomalla, mistä klikkimediassa puhutaan.

Suurimpaan osaan uutisista on haettu provosoiva näkökulma ja otsikon perään sitä tukeva sitaatti tai klikkaa tästä, niin näet mikä -koukku. Helppoa ja varmaa rahantekoa.

Ihmisen aivoissa on kaksi ominaisuutta, joita lööppi- ja klikkimedia säälittä hyväksikäyttää:

  1. Halu kuulla tarinan loppukohtaus. No mikä sieltä paketista nyt paljastui? Mikä se seksikysymys oli? Klikkaa tästä, niin näet!
  2. Negatiivisuusvääristymä. Kaikenlainen epäoikeuden, virheiden, onnettomuuksien jne uutisoiminen herättää meissä enemmän kiinnostusta ja tunteita. ”Lääkärivirhe ajoi Köpin pyörätuoliin” on paljon mielenkiintoisempi otsikko kuin kertomus siitä, miten sama lääkäri hoiti sata muuta potilasta oikein.

Totta kai pörssiyhtiö saa tehdä mitä haluaa. Silti kansakunnan tietoinen tyhmentämisyritys rahallista voittoa tavoitellakseen on yksinkertaisesti väärin. Sillä tienaa, sillä saa klikkauksia, se herättää tunteita, mutta samalla se ohjaa ihmisten ajatuksia suuntiin, jotka eivät rakenna mitään hyvää. En suostu uskomaan, että suomalainen lukija olisi niin sivistymätön, ettei hänen uutisenjanoaan voisi tyydyttää jollain muulla kuin klikkaa tästä tai provosointi -lööpeillä.

Monesti vasta-argumenttina kuulee, että jokaisella on vapaus valita, mitä lukee ja mistä lukee. Totta ja ei-totta.

Jokainen tajuaa, että kaikki, mitä Teuvo Hakkarainen tekee saa enemmän julkisuutta kuin mitä Marisanna Jarva tekee (kansanedustaja hänkin). Koska Hakkaraisesta on helpompi rakentaa median lypsylehmä. Koska Hakkaraisen tekemiset soveltuvat paremmin siihen kaavaan, jolla klikkejä saa. Ihan sama, mikä se sisältö on, rahan takia tätä tehdään.

Mietipä hetki tätä:

Äärimmäinen köyhyys maailmassa on puolittunut viimeisen 20 aikana. Jo 80% maailman yksivuotiaista lapsista saa rokotteen. 80% maailman ihmisistä voi käyttää sähköä.

Tämä on faktaa, mutta mitä luulee kaiken median keskellä oleva suomalainen?  (klikkaa tästä, niin näet)

Suurin osa suomalaisista luulee, että äärimmäinen köyhyys on kasvanut ja rokotuksen saisi vain joka viides. (luvut otettu tänä vuonna julkaistusta Faktojen maailma -kirjasta)

Meidän maailmankuva on vääristynyt pahoin, koska hyvistä asioista uutisoinnilla ei tienaa. Media voisi ihan hyvin rummuttaa, ”Äärimmäinen köyhyys on jo puolittunut, miten teemme seuraavan puolituksen, katso tästä!” Tämän sijaan kuitenkin esimerkiksi maahanmuutto on otsikoissa ja jopa keskeisenä poliittisena agendana, vaikka koko aihe ei kosketa juuri mitenkään radikaalisti suurimman osan suomalaisten arkea.

Mitä Suomi tarvitsee EI todellakaan ole vastakkainasettelun lisääminen tai negatiivisuudella provosointi. Sen ainoat hyötyjät ovat muutamat pörssiyhtiöt ja laskun maksajana me suomalaiset.

Tämmöistä minä kieltäisin.