Hyvä huominen ei ole yhden vastauksen päässä.

Joskus on hyvä kurkata hieman historiaan, että ymmärtää paremmin tätä päivää. Yhteiskunnassa on aina ollut sekä menestyjiä, että niitä, joille arpa ei ole ollut yhtä suosiollinen. Näin on myös vuoden 2017 Suomessa. Yksi asia on kuitenkin muuttunut radikaalisti ja aiheuttanut tyhjiön meidän itsemme toteuttamisen retkelle. Kerron lyhyesti, mikä tämä keskeinen muutos arjessamme on.

Vallan jakaantumiselle on Suomessa ollut erilaisia perusteita. Tämä järjestys on pitkälti määrittänyt sen, miten ihmiset yksilötasolla ovat voineet unelmiaan toteuttaa. Roolista toiseen nouseminen on historiassa ollut vaikeaa. Tämä on toisaalta tuonut selkeyttä ihmisten rooleihin ja tulevaisuuden suunnitelmiin; ei tarvinnut sepän perheessä miettiä tuleeko tytöstä lääkäri vai maakari. Toisaalta yhteinen kohtalo on luonut vahvoja yhteisöllisiä siteitä samassa tilanteessa olevien ihmisten kesken.

Tehdään pieni aikamatka muutaman sadan vuoden taakse.

1500-luvulla Ruotsi kävi lähes koko ajan sotaa Venäjää vastaan. Suomen aatelisto oli ruotsalaisille tärkeä taho sodankäynnistä ja hallinnosta huolehtimisessa. Tämän myötä suomalaisen aateliston valta kasvoi. Arvid Henrikinpoika Tawast oli yksi sen ajan merkittäviä aatelisia ja kartanonherroja Suomessa. Hän syntyi omistamaan ja eli elämänsä läheisissä suhteissa hoviin.

Silloisessa maailmassa ei Arvid Henrikinpojan asemaa uhannut juurikaan mikään. Hän oli syntynyt vauraaseen aateliin ja oli hovin suosiossa. Mutta kun valta vaihtui, niin Arvidilta lähti pää. Hänen elämänsä päättyi 1599 Kaarle-herttuan toimeenpanemiin sisällissodan jälkeisiin teloituksiin.

Valta valtioiden sisälle ja ulkona jakaantui fyysisen voiman ja sen ympärille rakennettujen etupiirien mukaan. Vain toinen fyysinen voima pystyi suistamaan toisen vallasta. Vauraus oli niillä, jotka siihen syntyivät tai voimalla sen ottivat haltuunsa. Oli harvinaista, että kartanon rengistä tai piiasta olisi tullut jotain kartanonisäntää suurempaa.

Teollinen vallankumous antoi sykäyksen tämän perinteisen asetelman sortumiselle. Vallankumous sai alkunsa Englannissa, jossa valta oli ollut ns. maalaisaatelistolla. Teollistuminen toi vaurautta uusille tahoille ja muutti ajan kanssa radikaalisti perinteistä aateliston hallitsemaa pelikenttää. Rikastunut ei-aatelinen sai varaudellaan äänioikeuden. Väliluokkien määrä yhteiskunnassa lisääntyi. Enää ei pelkkä sukujuuri tuonut asemaa, vaan sen pystyi myös ansaitsemaan. Kilpailu oli kovaa, eikä keinoja kaihdettu. Muutos oli kuitenkin alkanut, eikä aateliston valta enää koskaan ollut sama kuin ennen.

Suomessa puolestaan oli vielä sotien jälkeen kohtuullisen selkeä luokkayhteiskunta. Oli porvarit, oli duunarit ja oli maanviljelijät.  Kaupungeissa jako oli vieläpä usein maantieteellinen; oli köyhien kaupunginosia ja oli porvareiden kaupunginosia.

Luokkayhteiskunnan perus tunnusmerkkejä on, että luokasta toiseen nouseminen on vaikeaa. Minne synnyit, sinne kuuluit. Kohtalo määräsi edelleen paljolti ihmisten rooleja ja luokat sitoivat ihmisiä yhteen käyttäytymään ja ajattelemaan samalla tavalla. Ei ollut duunariperheessä varaa käydä kouluja. Koulutus taas oli selkeässä suhteessa ansiotasoon. Luokka vaikutti niin poliittiseen kantaan, kuin esim. mihin urheiluseuraan perheessä kuuluttiin.

Suomalaisesta luokkayhteiskunnasta ei ole ollenkaan niin kauaa kuin voisi luulla.

Miten meillä tänään menee? Koulutusjärjestelmämme ja tulontasaukset ovat poistaneet sotien jälkeisen luokkayhteiskunnan.

Koskaan aiemmin maailmassa ei syntyperä ole vaikuttanut niin vähää meidän mahdollisuuksiimme toteuttaa unelmiamme ja menestyä yhteiskunnassa. Tämän päivän Suomessa ei ole Arvid Henrikinpoikia, jotka syntyvät rikkaiksi käsi kiinni vallankahvassa. Toki Suomessakin on edelleen eriarvoisuutta, mutta tärkein pointti on, että syntyperä, perhetausta tai varallisuustaso eivät ole koskaan vaikuttaneet mahdollisuuksiimme näin vähää.

Toinen paljon tuoreempi huomio on, että myös koulutuksen merkitys on muuttunut todella paljon viimeisen 20 vuoden aikana. Sanotaan, että tiedon puoliintumisaika on nykyään neljä vuotta, alasta riippuen. Suunta on selkeä. Hyvänä esimerkkinä kehityksen vauhdista voidaan mainita, että vuonna 2008 Suomessa ei käytännössä ollut kosketusnäyttöpuhelimia tai miniläppäreitä. Tänään ne ovat kaikkialla.

Syntyperä ei takaa menestystä ja rikasta elämää, mutta eipä takaa koulutuskaan enää. Suomessa on ennätysmäärä korkeasti koulutettuja työttömiä, kymmeniä tuhansia.  Koulutus ei takaa enää edes osaamista työmarkkinoilla, koska muutosvauhti on niin valtava. Tässä on tärkeä huomio:

Koko maailman historian ajan tähän päivään asti ihmisillä on voinut olla jotain, joka määrittää heidän arvonsa, ja jota ei voi ottaa heiltä pois.

Joko se on ollut aatelisarvo, perityt maat tai koulutodistus. Nykyään aatelista ei kadulla erota, sata hehtaaria peltomaata ei tee rikasta ja koulutus ei tässä kehitysvauhdissa takaa läheskään kaikilla aloilla enää ammattitaitoa. Edellä mainitut ovat aiemmin olleet ihmisille niin sanottuja turvasatamia, joihin on voinut pysähtyä ja nauttia matkansa hedelmistä. Nyt nämä turvasatamat on viety ihmisiltä pois.

Tästä herääkin kysymys, mikä se turvasatama tänään on? Mitä meidän sitten kannatta tehdä? Ketkä sitten menestyvät vuoden 2017 Suomessa?

Liian monta vastausta alkaa ”no minun mielestä ainakin… ”. Mutta ne ovat valitettavasti lähes aina vain pinnallisia heittoja, jotka eivät ole muodostuneet kriittisen keskustelun tuloksena. Kuinka paljon tätä keskustelua turvasatamasta ja kiinnittymisen puuttumisesta ylipäätään käydään nykypäivän Suomessa? Ei juuri yhtään.

Julkinen keskustelu on täynnä tyhjänpäiväistä dramatisointia, miten karkkipussissa oli väärän värisiä lakuja tai päämäärätöntä kiistelyä pitäisikö nelosolutta saada ruokakaupoista tai pakkoruotsi poistaa. Yksittäisiä vastauksia on enemmän kuin tarpeeksi.  Mutta kysymykset, joihin ne vastaavat ovat pinnallisia, pelkistettyjä tai ihan vain täysin vääriä.

Esimerkiksi kielikeskustelu on päiväysvanhojen argumenttien vääntämistä kyllä- ja ei–koulukuntiin. Sen sijaan oikeastaan yhtään ei käydä keskustelua, mistä menestykseen auttava kielitaito koostuu tai mitä kielitaito ylipäätään tulevaisuudessa tarkoittaa. Kännyköissä olevat automaattiset kääntäjät kehittyvät. Kannattaako minun opetella espanjaa vai kannattaako minun opetella tekniikkaa, millä käännän kommunikointitarpeeni espanjaksi reaaliajassa?

Maailma on täynnä tahoja, jotka julistavat: ”tässä on vastaus kaikkeen”. Älä usko niitä, jotka näin väittävät! Hyvä huominen ei ole yhden vastauksen päässä. Se on paljon laajemman ymmärryksen takana. Me olemme pahasti takamatkalla.

Me tarvitsemme paljon laajempaa keskustelua siitä, miten me menestymme huomenna. Suurin ongelma hyvälle keskustelulle on kuitenkin vastauksien määrä. Kaikki kuvittelevat tietävänsä. Todellisuudessa kukaan ei tiedä läheskään tarpeeksi.

Nyt jos koskaan maailma tarvitsee hyviä kysymyksiä. Donald Trumpin valinta jo näytti, mihin se johtaa, kun ihmisillä on kipu, mutta lääkettä tarjoavat vain huijarit.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s