Elä hetkessä, sanotaan, elämä on tässä ja nyt. Niinhän se onkin. Arki onkin monessa mielessä ihmisen parasta aikaa. Ihmiselämä on kuitenkin niin iso kokonaisuus, että hetkestä katsoen maailman mittasuhteet taipuvat mitä erikoisempiin muotoihin. Tämä mittasuhteiden vääristyminen saa helposti arjenkin asiat näyttämään ihan muulta kuin ne ovat.

Katsotaan pienen esimerkin kautta, mitä tämä käytännössä tarkoittaa.

On keväinen huhtikuun aamu. Aurinko on noussut lupaavan lämpöisenä. Muutamia lumipilviä uinuu vielä nurmikolla. Aamukahvin jälkeen vedät takin yllesi ja astut ulos kevätaamuun. Korviisi soljuu tuttu kevään lorina, vesi virtaa kaikkialla. Hyppäät autoosi ja lähdet ajamaan töihin. Yhtäkkiä havahdut, että kevättä ihaillessa aika riensikin nopeammin kuin huomasit. Perhana, tässähän on pian myöhässä töistä.

Kevyt ruuhka stressaa tänä aamuna normaalia enemmän – Liikkuu, liikkuu, tässä pitäisi ihmisen ehtiä töihin.

Kortteli ennen työpaikkaa huomaat, että kännykkä jäi kotiin. Voi helkatti, enää ei ehdi kääntyä. Työpaikan luona parkkeeraat auton tutusti kadun varteen. Nyt nopeasti töihin, ettei myöhästy palaverista. Kun hyppäät autosta ulos, niin toinen jalka uppoaa nilkkaa myöden vesilätäkköön. Ei jumankauta ole totta!!

Päässäsi kiehuu kiirastuli. Ilman kännykkää, kenkä ja sukka läpi märkinä.

Työpaikan hissiin astuu samaan aikaan kollegasi toiselta osastolta, mutta et edes huomaa hänen tervehdystään, kun aamun tapahtumasarja stressaa mieltäsi. Palaveriin saavut hieman myöhässä. Koko aihe siellä tuntuu tässä mielen tilassa jotenkin yhdentekevältä. Päässäsi pyörii enemmänkin vain halu mennä takaisin kotiin ja vetää peitto pään yli.

Lounaaseen mennessä on ehtinyt kenkä ja sukka kuivua. Mieli on parempi. Lähdette porukalla syömään lounasta. Lounasmenua katsoessa muistuu mieleen, että vähän pitäisi kyllä syödä terveellisemmin. Siitä huolimatta otat burgerin. Mitäpä yksi burger nyt haittaa?

Laitetaan tarinalle piste tässä kohtaa ja tarkastellaan hieman, mitä tapahtui.

Jokainen varmasti tunnistaa elämästä tilanteita, josisa esimerkiksi jokin tapahtuma on kiehuttanut hermoja, stressannut tai muuten vallannut hetkeksi koko mielen. Tärkeästä kohtaamisesta myöhästyminen, kukkaron katoaminen hetkeksi, jokin yllättäen ilmoitettu muutos työpaikalla voivat esimerkiksi olla tämmöisiä tunteenlaukaisijoita.

Jos asiaa katsoo toisesta kulmasta, niin mittasuhteet näyttävätkin ihan eriltä. Mieti, että joku kaverisi sanoisi sinulle: Tiedätkö, mitä mulle tapahtui kolme vuotta sitten!?

En tiedä, kerro!

No mä unohdin yksi aamu kännykän kotiin. Myöhästyin hetken töistä ja lisäksi mun sukka kastui.

Öööööööö, okei, ja mitä sitten tapahtui?

Sama asia, joka hetkessä dominoi tunteita, tuntuukin isommassa perspektiivissä naurettavan pieneltä. Mitä sitten, että kännykkä kerran unohtui tai sukka kastui? Eikai se nyt niin iso asia ole? Tästä huolimatta pienetkin tapahtumat saattavat hetkessä ohjata radikaalistikin meidän käytöstämme – mittasuhteet vääristyvät. Kun samaa asiaa katsoo pidemmän ajan jälkeen, niin mittasuhteet palautuvat.

Ei se ehkä ollutkaan iso asia.

Entäs se burgeri? Halusit elää terveellisemmin, mutta mitä yhdellä hampurilaisella on väliä? Ihan hyvinhän lounaalla voi yhden burgerin syödä. Mietipä asiaa toista kautta.

Jos haluat elää terveellisemmin, niin ethän sinä voi kerralla olla syömättä kuin yhden burgerin. Ei koskaan tule tilannetta, että voisit jättää kerralla sata burgeria syömättä. Jälleen kerran hetki kuitenkin vääristää mittasuhteet. Yksittäinen päätös yksittäisessä hetkessä voi tuntua mitättömän pieneltä, mutta juuri niistähän meidän elämä rakentuu.

Kun ihminen on hetkessä sisällä, se hetki saattaa tuntua koko maailmalta. Joskus iso onkin pientä ja pieni isoa. Se näkee, joka pysähtyy katsomaan. Kannattaa siis arjen keskelläkin tietoisesti pysähtyä miettimään elämää ja antamaan asioille mahdollisuus palautua oikeisiin mittoihinsa.

Parempi ajattelu luo parempaa elämää.